Mä oon miettiny, et mikäköhän kaikki mussa on vialla. Yks päivä googlettelin huvikseni mielialan aaltoiluhäiriötä ja koin lievän järkytyksen, kun sain tietää, että se on oikea mielialahäiriö. Oon aina kuvitellut, että se on vaan läppä. Galtsuyhteisö, johon liitytään, koska on huvittavaa, jos mielialat heittelee väkkäränä välillä.
Yksi asia johtaa toiseen, niinhän se aina on. Sillä välin, kun pohdin mahollisuuksia siihen, että mulla on syklotymia (eli se mielialan aaltoiluhäiriö) , tulin miettineeksi kaikkea muutakin. Sellasia juttuja, mitkä ehkä vähän pysäyttää. Kaikkia traumoja/"traumoja", mitä mulla on ja millä tavalla mun häiriintyny mielenterveys oireilee. Löysin kyllä kaikenlaista.
Esimerkiksi
- itsetuhoisuus
- ajattelemattomuus
- epävakaat mielentilat
- nukkumisongelmat
- henkinen yliherkkyys
- päätösten tekemisen vaikeus
- vaikeus luopua asioista
... ja niin edelleen
Itsetuhosuuden ja ajattelemattomuuden vois suoriltaan liittää toisiinsa. En oo aktiivisesti itsetuhoinen, mutta just ajattelemattomuus ja impulsiivisuus tekee musta välillä vähän holtittoman. Mä en enää jaksa ajatella, mitä seuraamuksia mun teoilla on. Mulle alkaa olla ihan sama, tuleeko kokeesta vitonen vai ysi; mua ei kiinnosta, hyppääkö pimeessä metsässä joku kimppuun, kun käyn koiran kanssa ulkona. Oikeestaan mä kyllä välitän koenumeroista, mutta ei mua loppupeleissä niin kamalasti häiritse se, että kusen jonkun kurssin täysin. Koiran kanssa ulkoilu... mulle on normaalia lähteä metsässä kulkevalle ulkoilureitille puol yheltä yöllä koiran kanssa. Se on voivoi, jos joku hyökkää kimppuun. Ei siellä kuitenkaan ketään oo.
Epävakaista mielentiloista on turha varmaan ees mainita. Mun mielialat menee hulluna ylös ja alas ihan miten sattuu ja saatan olla elosalamana härräämässä ja minuutin päästä saatan olla niin suuren raivon partaalla, ettei mitään logiikkaa. En myöskään saa nukuttua, kun ajatukset vetää rallia mun päässä ja koska en nuku öisin, nukun päivällä ja sitten nukunkin vielä vähemmän yön aikana. Unen puute vaan lisää mun mielialojen vaihtelua ja loppupeleissä nukun ehkä viis tuntia yössä arkisin ja sitten ehkä lauantaina tai sunnuntaina saan nukuttua sen kolme-neljätoista tuntia. Ja kun herään, kello on kolme ja yheksän tunnin päästä pitäisi mennä taas nukkumaan. Tää ei toimi, mutta mulla ei myöskään ole riittävästi itsekuria tän korjaamiseen.
Henkinen yliherkkyys. Oikeestaan tää on lähinnä alkoholiin liittyvien juttujen kanssa. Sen jälkeen, mitä kaikkea oon kokenu kotona, en jostain syystä siedä juomista melkein yhtään. En ite haluu olla kännissä, enkä halua kattoa, kun muut vetää övereitä. Oikeestihan mulle ei oo koskaan sattunu mitään faijan juomisen takia, mutta mä vaan voin niin pahoin silloin, kun se juo, etten itekään tajua mistä se johtuu. Toisaalta mulle on ok, jos kaverit ottaa muutaman (ei kyllä hirveesti tuu oltuu mukana juomingeissa kuitenkaan), mutta mä en silti tajua konttauskuntoon juomista. Mitä hauskaa siinä on, että aamulla on kamala olo, ei muista mitään ja jossain lähistöllä on kuitenki oman tai jonkun muun mahalaukun sisältö. En tiiä, eikä kiinnosta.
Se, etten osaa enkä halua luopua mistään, enkä vastaavasti halua tehdä päätöksiä, tekee mun tulevaisuudesta räjähdysherkän. Yks ihminen sanoi kerran puoliksi vitsillä, että tuun päätymään jonkun vaimonhakkaajan kanssa yhteen, koska mun miesmaku rajottuu pääasiassa maskuliinisiin lihasvuoriin. Kun vielä lisätään mun taipumus sulaa pienimmästäkin kauniista eleestä, ni soppahan on kauhaa myöten valmis. Kuvitellaan, että mun poikaystävä löisi mua. Mulle todennäköisesti riittäisi anteeksipyyntö ja lupaus siitä, ettei se tuu toistumaan, koska en kestä kattoa ihmistä, jolla on paha olo mun takana. Ja jos siinä jätkässä on jotain, mikä vetoaa muhun, niin en todellakaan halua luopua siitä.
Onneksi mulla on ystäviä, jotka pitävät musta huolen, kun en itse sitä tajua tehdä.
Kommentit